Syö ja juo

Eestin Puodin bestsellerit

Olen aina tykännyt käydä ruokakaupoissa ulkomailla. Etenkin 80- ja 90-luvuilla vierailla mailla käydessä ruokakaupat tuntuivat hyvin eksoottisilta. Hyllyt täynnä mielenkiintoisia purkkeja ja tölkkejä mystisine sisältöineen, tututkin tuotteet muuttuivat eri tavoin pakattuina oudon kiinnostaviksi. Olen kuljettanut muun muassa pienen matkalaukullisen erikoisia pastoja Italiasta, supermuhkeita valkosipulilettejä Viipurin torilta ja purkkitolkulla frappejauhetta Kreikasta. Ruokaostokset muilla mailla ovat jääneet viime vuosina vähemmälle, mutta ulkomaankauppafiiliksiin pääsee myös kotimaassa. Käynti jossain pääkaupunkiseudun etnisistä kaupoista on kuin pyrähdys vieraalle maaperälle.

Suuntasin Itä-Pasilassa sijaitsevaan Eestin Puotiin. Jätin tuotteiden tutkimisen sikseen ja pyysin kaupan omistajaa kertomaan mitkä ovat myydyimmät tuotteet ja siirsin tavarat sitä mukaa ostoskoriini.

Ostoskori sisälsi: Hapankaalimehua, kilohailia, kotijuustoa, kuminaleipää, läskiviipaleita ja sinappia. Tuotteet eivät olleet hinnalla pilattuja, kyseiset eineet kustansivat 10,60 euroa.

Testiryhmään kuului kaksi henkilöä. Testihenkilö 1 on hivenen ennakkoluuloinen makujen suhteen, Testihenkilö 2 sen sijaan rohkea kokeilija.

Hapankaalimehu on myymälän ehdoton suosikki. Liikkeen omistaja kertoi, että mehut myydään aina nopeasti loppuun. Hmmm…hapankaalimehu kuulostaa, noh, karmealta! Ei tarvitse kuin ajatella sitä, kun suussa tuntuu jo hapankaalin kirpeä maku ja kasvot vääntyvät irvistykseen.  Tuote on varmasti terveellistä, joskin hammaskiillle saattaa hiukan rapista happaman mehun huuhdellessa purukalustoa. TH1 avasi pullon ja totesi, että haju ei erityisemmin houkuttele juomaan ja ojensi pullon muitta mutkitta toiselle testihenkilölle. Pullo oli täytetty piripintaan eikä jätetty vajaaksi, mikä herätti positiivista kummastusta.  ”Rohkea rokan syö eli hapankaalimehun juo”, tokaisi TH2 ja kulautti mehua kurkkuunsa. Säilykeliemen makuinen juoma kannattaa kuulemma hörppäistä nieluun liikoja maistelematta.  TH1 ei halua enää koskaan nähdäkään mehua, TH2 voisi totutella juomaan sitä mahdollisten terveysvaikutusten takia.

Kilu eli kilohaili. Todella suolaista, kaksi filettä leivän päällä on maksimimäärä kerralla nautittavaksi. Muistuttaa anjovista (epäilemättä, anjovis on kilohailia). Oikein hyvää, mutta kilun syömistä seuraava jano on vääjäämätön, TH2:n mielestä. No comments, sanoi TH1.

Läskiviipaleet. TH1 kieltäytyi nauttimasta viipaleita vedoten vegetarismiinsa. TH2 oli suorastaan innokas maistamaan silavaleipäänsä. Leipä päällysteineen tuli syötyä kokonaan mukisematta, mutta makuelämys ei ollut kuulemma kummoinen. Yksi pala riittää ehdottomasti kerralla ja mielellään saa olla muitakin höysteitä leivän päällä, totesi TH2.

 

Kotijuusto ei maistu oikein miltään, mutta oikein kiva kalsiumipitoinen välipala vaikkapa marjojen kanssa. Peukutukset kuitenkin molemmilta raadin jäseniltä.

Kuminaleivän tiivis rakenne ei miellyttänyt TH1:tä, joka on enemmän isohuokoisen leivän ystävä. Kumina ei hänen mukaansa maistunut leivässä juuri yhtään, mutta leipä muistutti etäisesti joululimppua. Sen sijaan TH2 erotti selvästi kuminan maun. Huomionarvoista on, että TH2 ei ole koskaan pitänyt kuminasta, mutta tähän leipään hän suorastaan tykästyi.

Bestsellerien lisäksi  ostoskoriin päätyi Pöltsamaan sinappia. Jos väkevä sinappi on mieleen, niin tähän mainioon mausteeseen kannattaa sijoittaa euron verran.

Eittämättä kiinnostava bestseller-ostoskorin sisältö!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *