Syö ja juo

Ruistikusta asiaa

Viroskoopin karanteenikokkailun toisessa osassa käsitellään valkosipuliruistikkuja, joita on usein tarjolla Viron puolessa ja itse asiassa koko Baltiassa. Allekirjoittanut muistaa nauttineensa ensimmäisen kerran ruistikkuja Latvian pääkaupungissa pieni ikuisuus sitten.

Leipomotuotteita on vuosien saatossa rahdattu tuhansia kiloja Virosta Suomen puolelle matkailijoiden toimesta, yhden jos toisenkin matkailijan on nähty kulkevan vuokaleipä kainalossa ja leivoslaatikko hyppysissä terminaalin suuntaan.
Virossa osataan leivän valmistus ja sen ovat suomalaisetkin hoksanneet. Makoisat mustat leivät ja isohuokoiset vaaleat leivät maistuvat taivaallisilta eivätkä vaadi ylleen muuta kuin hitusen voita.

Kynsilaukkatikkuset valmistetaan virolaisesta mustasta leivästä ja se puolestaan ruisjauhoista ja maltaasta. Lisäksi tarvitaan roppakaupalla valkosipulinkynsiä ja hiukan suolaa.
Parhaimmillaan ruispalat ovat hieman lämpiminä dippikastikkeen kera. Valmiiden palojen tuoksu huumaa ja maku kielellä on aivan liian valkosipulinen eli ihana.

Ruistikkujen valmistus ja testihenkilön kritiikki

Testiryhmällä on tapana hiukan herkutella lauantaisin saunan päälle chipseillä, pizzalla tai millä tahansa epäterveelliseksi luokitellulla elintarvikkeella, joten vaihtelun vuoksi valmistettiin ruistikkuja. Kuiturikas ruisleipä ja terveellisyyttä tihkuva valkosipuli päihittävät mennen tullen tavanomaiset saunaillan herkut.

Leipänä käytettiin Fazerin Realia, koska sitä sattui olemaan kaapissa ja se on mukavan tiivistä eli juuri passelia raaka-ainetta tarkoitukseen.
Leipä leikataan sopivan kokoisiksi suupaloiksi, paistinpannu liedelle, luraus öljyä ja satsi leipätikkuja sekä runsaasti pilkottuja valkosipulinkynsiä pannulle tanssahtelemaan paistinlastan määräämän koreografian tahdissa. Nopeaa ja kätevää.

Testiryhmässä on tätä nykyä olosuhteiden pakosta vain yksi jäsen Viroskoopin edustajan lisäksi. Kysymys koehenkilölle kuului:
”Miltä maistuu?” (Kokin taholta havaittavissa innokkuutta, hymyilevä katse anelee kehuja)
Lakoninen vastaus: ” Palaneelta leivältä”.
”Jaaha”.
Valkosipulin makukin oli jäänyt vain ohueksi häivähdykseksi, mutta koekeittiössä ei luovuteta helposti.

Toinen yritys

Seuraavana lauantaina uusi yritys , tällä kertaa päämateriaalina Oululaisen jälkiuunileipä.
Koekokki pilkkoi pöyristyttävän määrän valkosipulia ja sekoitti öljyyn. Leivänpalasia uitettiin öljyssä hyvä tovi ja ripoteltiin uunipellille. Ja ei muuta kun uuniin!
Paistoajan kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä tikut taisivat olla hiukan liian pitkään kypsymässä.

Jälleen testihenkilö tenttiin:
” Miltä maistuu? ”
”Hiileltä”
” Mitä?? Hiileltä!”
”Onneksi on hyvät hampaat, muuten voisi pala irrota” totesi testihenkilö vain puhaltaakseen hetken päästä palasen poskihampaastaan kämmenelleen.

Viroskooppi korostaa, että kyseessä on KOEkeittiö, tuotteiden onnistumista ei taata.

Näiden kokemusten valossa Viroskooppi suosittelee kaupan tarjontaa. Ruistikkuja saa ostettua ainakin joistakin S-Ryhmän liikkeistä puolentoista euron hintaan. Koekeittiössä ei epäillä, etteivätkö muut onnistuisi tässä vaativassa ruoanlaittotehtävässä, mutta Viron ravintoloista saa kuitenkin parhaat valkosipulileivät!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *